Minä maa-/Oulu-/-lainen jaksan aina ihmetellä Helsinkiä ja sen katukuvaa. Kuinka paljon siellä näkyy köyhiä, joilla koko elämä on mukana, laitapuolen kulkijoita, ja muutenkin mitä erilaisimpia höyrähtäneitä tyyppejä, yksi aikuinen oli pukeutunut kokonaan pinkkiin, tyllihameeseen ja pillerihattuun, ja en usko että ne olivat polttarit ;) Me ehdittiin nähdä (puli)ukko juuttuneena vaatteista liukuportaisiin, ihmiset töllöttivät, eivätkä auttaneet, vaikka koko ukko meinasi imeytyä portaiden sisään. Rautatieaseman siivoojat pyörivät joka paikassa joka on sinällään hyvä asia, mutta saan tuntemaan, että jokapaikassa on oksennusta ja muuta ryönää.
Ihmiset käy kahviloissa (eikö niillä ole kahvinkeitintä kotona?) ja syövät työmatkoilla rautatieasemalla. Ihmisillä on kiire. Kiire junaan, kiire odottamaan junaa, kiire sporaan. Varmaan hirvee ressikin. Koska on kiire. Vaikka oikeasti ei olisikaan, mutta kun junat lähtee, junat ja onnikat lähtee, vaikka parin minuutin päästä lähtisi seuraavakin.
 |
Meillä on kahvinkeitin |
Helsingin autokouluissa luultavasti opetetaan hyvin mäkilähdöt. Kuka ihme uskaltaa laittaa auton parkkiin jyrkkään alamäkeen? Miksi siellä on niin mäkistä, eikö olisi helpompaa että tiet olisi tehty tasaisiksi niinkuin täällä Pohjanmaalla, kai sellainenkin osattaisi tehdä, kun osataan tehdä metrotunnelit ja kallioparkit. Käy vähän sääliksi lapsia joiden koulut ja leikkipaikat ovat keskellä vilkasta keskustaa, meneekö ekaluokkalaisetkin kouluun yksin sillä sporalla. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä, että toiset haluaa asua hektisessä ympäristössä, ja ihmettelee miten me voidaan asua täällä kehä kolmosen ulkopuolisella alueella missä vaan lehmät ammuu.

Itse sain ihan hyvät ostokset tehtyä, mutta aikaa meni aivan liikaa etsimiseen ja kävelemiseen. Tigeria ei löydetty millään City-centerissä, lopulta pääsin kuitenkin kävelemään kohti Fredrikinkatua ja kävin Pinossa, yritin muistella mitä muuta siellä päin olisi. Tässä vaiheessa jo säntäilin päättömästi Google mapsini kanssa, akkua jäljellä 18 % ja rautatieasemallekin pitäisi löytää takaisin. Bulevardilta koitin etsiä Nougatia, kunnes seisoin sen edessä yhtäkkiä. Siinä vaiheessa muistin Granitin, ja oli jo liian myöhäistä mennä sinne.
Eli Tiger, Pino ja Nougat nähtynä. Nougat ei ollut oikein minun
kauppani, Pino ehkä paremminkin, mutta ei nyt ylitsevuotavan mahtava
kuitenkaan. Tigerissa oli romua enemmän mitä luulinkaan ja kiikutin
Helsingistä kotiin muun muassa muffinssivuokia ja pillejä.
Käytännöllistä! Forumissa kävin kurkkaamassa ja toteamassa että Granit on kolmannessa (?) kerroksessa, enkä enää kerkeä sinne. Vihdoin seisoin odottamassa junaa Ouluun, lippu hankittuna, laukut haettuna säilytyksestä, puoli tuntia ennen junan lähtöä. Minullakin oli siis kiire, odottamaan. Olinhan sentään Helsingissä.
Ps. Kuvat eivät liity tapaukseen.